Syksy on jo pitkällä, ja työpajoilta ja etsiviltä on tipahdellut tasaiseen tahtiin yhteydenottoja nuorista, joilla on heikkoja numeroita ja jotka eivät siitä syystä ole saaneet opiskelupaikkaa. Arvosanakorotuksia onkin aikuisten perusopetuksessa yrittämässä nyt parisenkymmentä nuorta, usealta eri työpajalta ja monen Etsivä nuorisotyön hankkeen piiristä. Ja lisää yhteydenottoja ja kyselyitä tulee koko ajan.
On hienoa, että nyt meillä on malli, miten näiden nuorten kanssa toimitaan. Yhteistyö työpajojen ja Etsivien kanssa on toiminut hyvin ja aikaisempien vuosien kokemukset ovat muokanneet paljon hyviä käytäntöjä. Näistähän ETEVÄKSI-hankkeen aikana muokattiinkin aikuisten perusopetuksen ohjatun etäopiskelun malli, jota nyt ETÄNÄ-hankkeen puitteissa kehitetään. Ja erityisesti pyritään kehittämään ohjausta.
Tällä hetkellä tuntuu, että siinä sitä kehitettävää riittääkin. Kahdenkymmenen opiskelijan joukko ei kuulosta isolta, jos he opiskelevat samassa luokassa samaa asiaa. Mutta kun nämä kaksikymmentä ripotellaan eri puolille lähimaakuntia, eri työpajoihin ja eri Etsivä nuorisotyön hankkeisiin, opiskelemaan eri aineita eri tahdissa, päästääkin ohjauksen haasteiden ytimeen. Itse toimin aikuisten perusopetuksen yhteyshenkilönä täältä opiston päästä. En siis opeta itse tällä hetkellä mitään ainetta. Aineenopettajilla ohjauksen antaminen onkin paljon helpompaa ja automaattisempaa, kun se kytkeytyy opetettavaan aineeseen. Kuitenkin haluaisin itsekin pitää yhteyttä opiskelijoihin ja tavallaan pitää jollain tavalla langat hyppysissäni jokaisen opiskelijan toiminnan kanssa. Se vain on välillä vähän vaikeaa.
Täällä opiston päässä pitää olla tosi tarkkana siitä, kuka onkaan jo saanut tunnukset Moodleen ja keneltä vielä puuttuu. Mihin työpajaan oltiin yhteydessä ja kenen kanssa AC-palaveri on vielä pitämättä? Kenelle on oppikirja lähetetty, kuka on koetta vailla? Huh huh. Ja kun aikuisten perusopetuksessa sitä ohjausta pitäisi aktiivisesti antaa, ei riitä, että jää vain odottamaan opiskelijoiden yhteydenottoa. Itse olen kyllä huomannut sen, että kun opiskelija ei ole fyysisesti näkösällä, on hänet helpompi "sivuuttaa", kuin opiskelijan, joka tulee työpöydän viereen tai vetää hihasta käytävällä. Ja varsinkin, kun tietää, että useilla aikuisten perusopetuksen opiskelijoilla on tukihenkilö opintoihin esimerkiksi työpajalla. Usein sorrun siihen, että etäopiskelijat saavat vähemmän aikaa, vaikka he juuri sitä aikaa enemmän tarvitsisivatkin.
Nyt olen raivannut kalenteriini säännöllisesti aikaa, jonka olen varannut vain aikuisten perusopetuksen etäopiskelijoiden käyttöön. Silloin kyselen kuulumisia vain ja ainoastaan aikuisten perusopetuksen opiskelijoilta. Ihan vain sitä, miten menee ja missä vaiheessa ollaan ja voinko jotenkin auttaa. Sellaista arkipäivän opintojen ohjausta, joka osoittaa, että opiskelijasta välitetään ja hänen opintojaan pidetään tärkeänä. Kyllä pian on langat taas hyppysissä. :)
