Aikuisten perusopetuksessa opiskelijoiden opinnot ovat edenneet mukavasti. Opiskelijoita on lukuvuoden aikana tullut uusia mukaan, osa on saanut opintonsa päätökseen. Tämän kevään korvilla taas muutama opiskelija on saamassa perusopetuksen päättötodistuksensa ja pääsee jatkamaan koulutuspolkuaan eteenpäin. Aikuisiällä, nuoruuden karikoiden jälkeen, saavutettu päättötodistus on paljon enemmänkin kuin pelkkä todistus: Se on myös symboli asioiden loppuunsaattamiselle, ja ihan konkreettisesti avaus uuteen elämänvaiheeseen, uuteen tulevaisuuteen, uusiin mahdollisuuksiin.
Myös arvosanojen korotuksia on tullut ja yhä kevään aikana näidenkin parissa työ jatkuu. On hienoa, että nuorilla aikuisilla on mahdollista osoittaa todellinen osaamisensa taso, joka ehkä aikanaan on karahtanut niihin jo aiemmin mainittuihin karikkoihin.
Tällä hetkellä hankkeessa on mietitty vertaisohjausta ja sen järjestämistä. Opettajan antamaa ohjausta on hankkeessa kehitetty paljonkin. Ohjattu etäopiskelumalli ja sen käytännöt ovat osoittautuneet tällä saralla hyväksi. Verkkoneuvotteluohjelman käyttö tukee mallia ja tuo opiskeluun ohjauksellista ulottuvuutta. Kuitenkin huomaan oppilaitoksemme päiväopinnoissa sen, kuinka iso rooli opiskelussa ja oppimisessa on vertaisryhmällä; toisilla opiskelijoilla, jotka ovat samassa tilanteessa ja jotka kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa. Miten tämän voimavaran saisi järjestettyä aikuisten perusopetuksessa etänä opiskeleville, eri puolelta maakuntia (nyt jopa eri puolelta maata) oleville opiskelijoille?
Muutamien opettajien kanssa olemme osallistuneet sosiaalisen median opetuskäytön koulutuksiin, ja olemme miettineet, löytyisikö sitä kautta kanava opiskelijoiden vertaistuen järjestämiseen. Esimerkiksi Facebookin käyttöön liittyy kuitenkin monia ongelmia: Kaikki opiskelijat eivät ole sinne kirjautuneet ja toisaalta osa ei halua sitä käyttää opintoihinsa. Toinen vaihtoehto, jota olemme miettineet somen lisäksi, on suljettu verkko-oppimisympäristö ja sen keskustelualueet. Iltalukion kanssa olen omassa aineessani käyttänyt tätä mallia ja siinä se on toiminut ihan lupaavasti. Tätä aiokin nyt aikuisten perusopetuksen etäsuorittajien kanssa kokeilla.
En osaa kuitenkaan yhtään arvailla, miten tämä vertaistuen kokeilu otetaan vastaan. Osassa työpajoja on useampia aikuisten perusopetuksen etäopiskelijoita ja heistä näkee, että toisen samassa tilanteessa olevan opiskelijan kanssa ajatusten vaihtaminen ja toistensa motivoiminen on voimavara opintoihin. Tämä olisi hyvä olla muillakin ulottuvilla. Mutta ongelmaksi voi nousta se, että kesken jääneet opinnot ja pieleen menneet arvosanat ovat asia, joista ei mielellään huudella kylillä. Eli kaikki opiskelijat eivät välttämättä halua olla omalla nimellään asiasta keskustelemassa, vaikka toiset osallistujat samassa tilanteessa olisivatkin. Saas nähdä.
Tietenkään se, että on olemassa keskustelualue, ei tarkoita sitä, että keskustelua syntyy. Sitä täytyy ruokkia, vaalia, välillä vähän provosoidakin. Ja keskustelunavauksiin, kysymyksiin ja vastauksiin täytyy tulla kommentti mahdollisimman nopeasti. Eli oman roolini näkisin tässä myös paljon vartijaksi. Aion kuitenkin kokeilla, mitä tapahtuu. Jos tällaisen opiskelun ohjaus- ja tukialueen keskustelun saisi vakiintuneeksi käytännöksi, voisi se lähteäkin ihan hyvin toimimaan. Näin toivon.
